Filosofi Frank Martelan mukaan elämän merkitys on tehdä itsestään merkityksellinen muille ihmisille: jos voimme tuntea tekevämme hyvää läheisillemme, se vahvistaa myös omaa hyvinvointiamme (Frank Martela: Elämän tarkoitus – suuntana elämän merkityksellisyys, 2020). Auttamistyö ja ihmisten empaattinen kohtaaminen antavat minulle voimakkaan merkityksellisyyden tunteen. Haluan jatkuvasti kehittää itseäni ammatillisesti, jotta pystyisin paremmin tukemaan toisia ja vastaamaan toisten tarpeisiin, mutta myös jotta voisin itse hyvin sosiaalialan työntekijänä.
Valmistuin sosionomiksi vuonna 2014, minkä jälkeen olen työskennellyt mielenterveysalalla ohjaajana ja työvalmentajana. Opiskeluiden aikana sain kohdata erilaisia asiakasryhmiä; niin pieniä lapsia ja alakouluikäisiä, nuoria, ikääntyneitä ja muistisairaita, päihdekuntoutujia kuin avovankilassa tuomiotaan suorittavia vankejakin. Kohderyhmästä riippumatta kohtaamisen hetki on tärkeä niin työntekijälle kuin kohdattavalle ihmiselle. Se on kuulluksi tulemisen ja näkyväksi tulemisen hetki. Hetki, jolloin voi antaa toisen kokea olevansa merkityksellinen ja kohtaamisen arvoinen.
Vaikka ihmisten auttaminen on minulle kaikki kaikessa (ja ehkä juuri siksi), kohtaamistyö ei ole helppoa. Haluan tehdä työni hyvin ja paljon onnistuneita kohtaamisia vuosien varrella on kertynytkin, toisaalta olen myös kompastellut työntekijänä tuon tuostakin. Oma haasteeni on esimerkiksi voimakas korjausrefleksi, mikä saa minut korjaamaan välittömästi toisten toimintaa, tuputtamaan neuvojani ja ”oikeita vastauksia” toiselle, toisen niitä edes kysymättä. Pahimmillaan olen myös huomannut jopa holhoavani aiheetta aikuista ihmistä, vienyt häneltä itsemääräämisoikeuden sillä perusteella, että tiedänhän minä ammattilaisena mikä on hänelle parasta. Olen myös sortunut tarjoamaan valmiita tavoitteita, joita kohdattava ihminen voisi lähteä tavoittelemaan, kun en ole pystynyt malttamaan, että tavoitteen sanoittaisi toinen, omista lähtökohdistaan. Hyvää tarkoittaen mennyt metsään. Kovin inhimillistä, kun haluaisi toiselle nopeasti hyvää.
Motivoivan haastattelun menetelmään tutustuin jo opintoaikoina, tosin vain pienen katsauksen ja muutamien harjoitteiden verran. En perehtynyt menetelmän taustoihin, sen työotteeseen ja tekniikoihin sen syvällisemmin, perimmäinen tarkoitus jäi tavoittamatta ja tekniikat käytäntöön kiinnittymättä. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa mielen malleja oppimalla uusia tapoja toimia! Vaikka haastavaa se onkin, kun vuosikaudet on keskustellut tiettyyn tyyliin ja sitten tulisikin alkaa toimia toisin. Ei ole helppoa, mutta silti kannattavaa opetella! Sen kertoo jo useat tutkimuksetkin, joita on toteutettu motivoivan haastattelun tehokkuudesta kohtaamisessa ja muutokseen tähtäävässä työskentelyssä.
Motivoivasta haastattelusta on hyötyä minulle niin kotona, työssä kuin vapaaehtoistyössä. Motivoivan haastattelun sisäistämisen myötä pyrin tietoisesti siihen, etten auta yli vastuualueeni. Hellitän vastuusta, joka kuuluu kohdattavalle ihmiselle itselleen. En tarjoile ”oikeita” ratkaisuja, vaan tuen toista löytämään itse hänelle toimivat ratkaisunsa. Otan hallintaani alati nousevan korjausrefleksini, enkä päästä sitä ääneen, lupaa kysymättä. Kunnioitan toista ihmistä oman elämänsä toimijana ja hänen päätäntävaltaansa oman elämänsä valinnoistaan. Oma stressini toisen muutoksesta on helpottunut ymmärtäessäni vastuun olevan hänellä, ei minulla. Minä en voi toista ihmistä muuttaa. Voin vain auttaa herättelemään ajatuksia, muutosmotivaatiota ja muutospuhetta, ohjata keskusteluita hienovaraisesti ja tukea suunnitelman luomista ja siinä pysymistä. Mutta vastuu muutoksesta on aina ihmisellä itsellään.
Olen pitänyt itseäni ihan hyvänä keskustelijana, mutta koen menetelmän myötä kehittyneeni vuorovaikuttajana: kuunteluni on kiireettömämpää, annan toiselle enemmän tilaa ja olen vankemmin läsnä. Olen oppinut edistämään keskustelua erilaisin tekniikoin: avoimien kysymysten, heijastavan kuuntelun, vahvistamisen, yhteen vetämisen ja lupaa kysyvän neuvomisen keinoin. Motivoiva haastattelu on kuitenkin paljon enemmän kuin sen sisältämät tekniikat; se on työote, joka perustuu yhteistyöhön ja empatiaan. Työotteen sisäistäminen, tekniikoiden harjoittelu ja motivoivan haastattelun prosessien ymmärtäminen ei olisi ollut itselleni mahdollista ilman koulutuksiin osallistumista, kirjallisuuteen perehtymistä ja menetelmän käytäntöön soveltamisen harjoittelua vapaehtoistyössäni ryhmänvetäjänä. Motivoiva haastattelu on minulle uusi tapa olla ihmisten kanssa, lisätyöväline tavoitteelliseen ja läsnäolevaan keskusteluun.
Nähdään koulutuksissa,
Sara
Kouluttaja, työvalmentaja, sosionomi (AMK)
